Disquitos Jr kävi Lievestuoreella harjoittelemassa yhteispeliään salanimellä Disquitos. Järjestäjä oli hämääntynyt sijoittamaan joukkueen lohkonsa ykköseksi, odotellen hiukan kokeneempaa kombinaatiota puolen Suomen Ultimate-seurasta, joten ennakko-odotukset menestykselle eivät ainakaan olleet liian matalalla. Pelaajia pitkälle automatkalle oli uhrautunut kahdeksan aakkosjärjestyksessä lueteltuna: Ari (jr), Dylan, Joska, Juha, Matti, Tuomas, Vesa ja Ville. Dylanille pelit olivat ensimmäinen kosketus Disquitos Jr:n tajunnanvirtaiseen pelitapaan.
Disquitos – LoHi: 5-11
Turnauksen ensimmäinen vastustaja oli ennestään tuntematon ainakin allekirjoittaneelle, mutta pelaajien ulkomuoto jo kertoi että kyseessä oli tasainen ja tasokas ryhmä. Pelistä muodostui totutusti tukkoinen suoritus. Puolustuksessa yritimme sekoittaa vastustajaa eri taktiikoilla, mutta suurimmaksi osaksi emme vielä olleet ihan samalla aaltopituudella ja osa taktiikoista ei tuntunut toimivan ollenkaan. Hyökkäyksessä kiekko poltti sekä heittäjien että kiinniottajien sormissa, joten helppoja virheitä kertyi kaikkien tilille. Peli meni selkeästi LoHille, mutta pelistä jäi kuitenkin sellainen tuntuma, että tämän joukkueen kanssa voisimme saada tasaisia pelejä aikaiseksi, kunhan vain hyökkäyksessä pidetään maltti mukana. Joulukuuta siis odotellessa.
Salko – Disquitos: 8-7
Salko oli liikkeellä normaalia kokemattomammalla porukalla ja siihen onnistuimme iskemään, ainakin melkein. Tällä kertaa ottelun alku oli erinomainen, paikkapuolustuksemme tuotti vastustajille vaikeuksia ja otimme kolme katkomaalia putkeen. Edellisestä pelistä viisastuneena pelasimme vain miespuolustusta ja yhtä paikkakuviota. Ehkä niitä lisävaihtoehtoja puolustukseen kuitenkin tarvittaisiin, koska peli tasoittui ja peliajan loppuessa tilanne oli Disquitosille 7-6. Valitettavasti voittoon ei riittänyt riittävästi kärsivällisyyttä. Tasatilanteessa 7-7 pyöritimme pitkään hyökkäystä maalipaikkaa vastaan, mutta epätoivoiseen yritykseenhän se voitto tällä kertaa kilpistyi.
Disquitos – JSW: 3-11
Viimeinen alkusarjan peli oli vielä merkityksellinen ristiin menneiden aiempien tuloksien seurauksena. Teoreettisesti oli vielä mahdollista kakkossijalle, se tosin olisi vaatinut 11-0 pöllytystä. JSW pelasi innokkaasti ja uhrautuvasti tehden hyvää työtä puolustuksessa ja runtaten maaleja avoimen laitaan. Meillä taas oli hyökkäyksessä välillä suuria vaikeuksia löytää vapaita hakijoita. Positiivisena puolena sanottakoon, että tässä pelissä saimme pariin kertaan toteutettua oppikirjamaisesti jonolähtökuviota. Lopputuloksena kuitenkin rumat 3-11 lukemat ja matka kohti jumbofinaalia.
Disquitos – JSW 2: 13-8
Matka jumbofinaaliin osoittautui kahden minuutin mittaiseksi, lämmittelyyn ei siis ollut tarvetta. Alku oli meille tahmea, ehkä olimme vielä henkisesti häviämässä edellistä peliä. Hyökkäyksessä ei tullut onnistumisia ja paikkapuolustus ei tuottanut pudotuksia vastustajalle. Pelin puolivälissä teimme peliin pari muutosta: Siirryimme pelaamaan loppupeliksi miespuolustusta ja alkusarjan raksana pelannut Vesa siirtyi yläkentälle tekemään isoja hakuja. Loppupeli olikin selvästi meidän hallinnassamme ja peli päättyi lopulta 13-8. Hyvä Vesa!
Turnauksesta jäi sellainen mielikuva, että hyökkäyksemme on jo melkein riittävällä tasolla, varsinkin kun maltti vain säilyy heittämisessä. Kiekko liikkui jo mallikkaasti raksojen tai juoksudumpin välillä, joten viime vuoteen verrattuna pakotetut heitot yläkentälle ovat jo vähentyneet. Yläkentällä hakujen päättäväisyys on parantunut ja hakuja tulee nyt myös pimeälle puolelle, mikä auttaa heittäjiä huomattavasti (tosin näiden murtoheittojen laatua pitää vielä parantaa). Puolustuksessa on vielä töitä, mutta parhaimmillamme pystymme jo tuottamaan vaikeuksia vastustajan kiekonsiirtelylle, mikä on jo askel eteenpäin.
Joukkueen sisäisen ”märkä pelipaita” –kisan voitti tässä turnauksessa Ari jr. Ari toimi 1-2-2- paikkamme vakio-markkerina tehden loistotyötä kiekon perässä juoksemisessa maalipaikkatilanteessa.
Turnauksen tulokset löytyvät täältä.