No ei voitettu, mutta naiset ottivat Oulun naisjoukkuhistorian parhaan sijoituksen turnauksesta ollen viides. Miehet eivät ihan pääseet samalle sijalle vaan viime vuoden nelostilalta pudottiin pari pykälää alaspäin kuudenneksi.
Tulokset luottavissa kokonaisuudessa turnaussivuilta.
Whisquitos
Miesten joukkueen viime vuoden menestys (neljässija) asetti paineita tämän vuotisen joukkueen menestykselle. Järjestäjät mutkistivat vielä tilannetta kun ilmoittivat että Oulusta ei tänä vuonna mahdu kuin yksi joukkue mukaan avoimeen sarjaan. Monelle Disquitoisin pelaajalle juuri NSUT on ollut se ensimmäinen oikea turnaus ja tänäkin vuonna olisimme halunneet antaa mahdollisimman monella unohtumattoman NSUT kokemuksen. Pitkän arpomisen jälkeen osa pelaajista kyllästyi odottamaan päätöstä ja vetäytyi joukkueesta. Lopulta kaikki lähdössä olleet mahtuivat mukaan, mutta uusia pelaajia ei (valitettavasti) päässyt mukaan.
Joukkueessa pelasivat viime vuoden nelosjoukkueesta: Juha, Pekka, Timo ja Tuomas sekä viime vuonna 15. sijoittuneesta DQt joukkueesta: Ari, Joska, Kari, Tapio ja Vesa.
Viime vuotisen hyvän menestyksen ansiosta saimme lohkoomme ykkösseedin, joka antaa hyvät lähtökohdat turnaukseen ja mukavan peliohjelman. Tästä osassimmekin iloita perjantai-illan bileissä aina valomerkkiin asti. Ennen nukkumaan meno päätettiin että pelataan sinisillä peliasuilla (turnauskonkarin vinkki: pue peliasu päälle jo nukkumaan mennessä, niin on aamulla nopeammin pelikunnossa).
Lauantain ensimmäinen ottelu oli klo. 9.00 Tamperelaista TT-lättyä vastaan. Vastustaja ei pystynyt omaan parhaaseen peliin ja meille riitti rutiinisuoritus helppoon 11-3 voittoon. TT-lätty jäi lopulta turnauksen viimeiseksi. Eka pelin jälkeen meillä olikin 4 tunnin tauko, jonka aikana oli hyvä käydä lepäämässä tulevia pelejä ja lauantain bileitä varten.
Toinen peli oli pienemmässä ja huomattavasti matalammassa Rolleri-hallissa. Vastustajana Jyväskylän lahja ultimatea pelaavalle maailmalle the JSW. Odottelimme helpohkoa peliä tuttua vastustajaa vataan ja menimmekin heti alkuun 3-0 johtoon toimivan paikkapuolustuksen ansiosta. Sitten päätimme, tosin ilman valmentajan käskyä, lopettaa pelaamisen. Vastustaja teki 4 maalia putkeen ja oli mukana pelissä. Jossain vaiheessa saimme katkomaalin ja lopulta peliajan päättyessä tilanne oli 7-7 ja meidän hyökkäys. Silloin jouduimme käyttämään turnauksessa ensimmäistä (ja viimeistä kertaa) salaista asettamme: Seniori-kentällistä. Whisquitosin kokeneet pelimiehet eivät tällä(kään) kertaa pettäneet ja tekivät tarkkaan, parin sentin marginaalilla, mitoitetun ups-heiton takakulmaan, jossa edellisen pelissä kiekkoja pudotellut Juha otti tällä kertaa varman kopin. JSW oli lopulta turnauksen 10. joukkue.
JSW pelin voitolla varmistimme alkulohkon toisen sijan, mutta kolmannessa pelissä oli panoksena lohkovoitto. Vastustaja oli Vaasan ykkösporukka, jostain syystä nimetty Joukkue -joukkueeksi (en ikinä ole ymmärtänyt tätä vitsiä). Lähdimme ottelussa pelaamaan rohkeaa pitkää peliä. Hyökkääjät pääsivätkin hyvin vapaaksi, mutta heitot olivat luokaatomia ja paukkuivat takaseinään ennen kuin kiinniottaja ehti paikalle. Vastustaja pääsikin helposti 3-0 johtoon ennen meidän ensimmäistä onnistumista. Pelin loppupuolisko oli tasaisempi, mutta vastustaja vei pelin selkein 8-5 numeroin ja lohkon ykköspaikan. Joukkue pelasi turnauksen pronssipelissä voittaen turnausyllättäjä PuTi:n.
Tappio pudotti meidät pelaamaan sijoista 5.-8. ja luvassa oli vielä samalle illalle semifinaali peli Vaasan Warttikalkkiksia vataan. Ottelu oli tasainen, mutta peli päättyi lopulta parilla maalille meidän eduksi. Sunnuntaille siis luvassa sijoituspeli sijoista 5.-6. Vastustajana entisiä Jyväskylän pelaajia, jotka kerran vuodessa tulevat pelaamaan osuvasti nimetyllä joukkueella LaRe eli Lahjattomat Reenaa.
NSUT:in olennaisena osana kuuluvissa iltabileissä tänä(kin) vuonna viihdyttiin hyvin. Tosin ”aamun” vastustaja lähti ravintolasta vasta kun me tultiin paikalle…
Sunnuntain peli alkoi myöhäisimpään mahdolliseen aikaan klo. 12.30, mikä sopi meille vallan mainiosti. Pelistä oli odotettavissa vauhdikas, ja vaikka lahjattomat reenaa ultimatea kerran vuodessa niin pelitaidot ovat tallessa ja juoksukuntoakin löytyi enemmän kuin osalla aktiivipelaajista. Meidän kannalta pelin alkuun tuli pari harmittavaa tiputusta ja vastustaja karkasi johtoon. Tasaisessa ottelussa ei kuitenkaan saatu paikattua virheitä ja vastustaja otti selkeän 6-9 voiton.
Kokonaisuudessaan ihan ok turnaus ja suurimmalle osalle tämä oli historian paras NSUT sijoitus. Tältä vuodelta jäi erityisesti siniset peliasut mieleen, joiden käyttöaste nyt taisi triplaantua. Ehkä sitä jo ensi vuonna panostamme uuteen NSUT peliasuun… tai sitten vasta NSUT XXX juhlaturnaukseen.
Chickquitos
Kaikkina edeltäneinä vuosina Chickquitos on lähtenyt NSUT:hen monen pelaajan voimin. Tänä vuonna olikin edessä uusi tilanne, kun joukkueeseen ilmoittautui vain kuusi pelaajaa. Kokemusta näin pienessä ringissä pelaamisesta oli tosin ehtinyt kertyä edellisvuoden sisäsarjasta ja kokemukset pienestä pelaajarosterista olivat hyviä, joten lähdimme luottavaisin mielin ajelemaan kohti Vaasaa ja legendaarista NSUT:ta.
Chickquitoksen riveissä pelasivat: Anni, Hanna, JonnaH, JonnaM, Meija ja Noora
Chickquitos on vuosien aikana päässyt myös voittamisen makuun yksittäisten pelien osalta ja niistä onkin riemuittu kuin koko turnauksen voittamisesta. Tätä uutta ja kokoajan kasvavaa luottamusta joukkueen kykyihin korostettiin tämän vuoden NSUT-teemalla, joka oli ”Mitä jos me silti voitetaan?” Hannan mennessä kaverin luokse yökuntiin tuunasivat muut naiset hotellihuoneessa pelipaidat kuntoon. Teemabiisin ”mitä, jos, me, silti, voitetaan ja ?” jaettiin pelaajien kesken niin, että ne kuvastivat jokaisen pelaajan luonnetta tai ominaisuuksia kentällä tai kentän ulkopuolella. Tuunaaminen oli niin mukavaa, että perinteisen perjantai-illan bileisiin lähtö venähti ja vain puolet joukkueen naisista selviytyi paikan päälle.
NSUT:ssa naisten joukkueet oli jaettu kahteen neljän joukkueen lohkoon ja lohkosiidaukset oli jaettu viime vuoden perusteella. Olimme oman lohkomme viimeisiä. Etukäteen tarkasteltuna meidän lohkomme vaikutti kokonaisuudessaan melko kovalta ja sitä se lopulta olikin, sillä lohkomme toiseksi (TALENTS) ja kolmanneksi (WWW) siidatut kohtasivat toisensa sunnuntain finaalissa.
TALENTS-Chickquitos 11-6
Lauantain ensimmäinen peli pelattiin jo lähes perinteeksi muodostuneena TALENTSia vastaan. Yhteisiä sisätreenejä ennen NSUT:hen lähtöä Oulun naisille ei ehtinyt kertyä ollenkaan ja sen lisäksi tiesimme TALENTS- joukkueen koostuvan kiekollisesti varmoista ja kokeneista pelaajista. Näiden tosiasioiden valossa lähdimme turnauksen ensimmäiseen peliin hyvän lämmittelyn kautta ja tavoitteena pelata niin hyvin kuin mahdollista. Alussa olimmekin aika hyvässä vireessä, mutta TALENTSin herääminen ja yhteispelimme hitsautumattomuus päättivät pelin TALENTSille selkeästi lukemiin 11-6.
TicoTico-Chickquitos 8-6
Lohko ykköseksi siidattu TicoTico koostui ainakin osittain viime vuoden hallisarjan pronssimitalisteista. Ottelun alussa TicoTico vei ottelua, mutta pääsimme mukaan vaihtamalla puolustuksen keskipakkoon. Keskipakolla saimme heidän hyökkäyksen tukkoon ja katkon aina johonkin väliin. Emme kuitenkaan saaneet kurottua välimatkaa umpeen, vaan TicoTico meni voittoon lukemin 8-6.
WWW-Chickquitos 10-6
Vaasa pelasi vihreissä pelipaidoissa ja kultaisissa trikoissa ennustellen jo sunnuntaista loppusijoitustaan finaalissa. Vaasan rosterissa pelasi 12 pelaajaa ja Vaasalle hatunnosto ainakin silmämääräisesti katsottuna kaikkien pelaajien tasaisesta peluuttamisesta, sillä tasoero yksittäisten pelaajien kesken tässä joukkueessa oli varmasti suurin. Tässä pelissä saamastamme huikeasta kannustuksesta huolimatta peli päättyi Vaasan voittoon 10-6.
Hävittyämme kaikki lohkopelit päädyimme oman lohkon viimeiseksi.
BarBees (FreezeBees) – Chickquitos 7-10
Lauantain viimeisen sijoituspelin pelasimme Tampereen BarBeessiä vastaan. Liekö johtunut perjantain El Gringosta, mutta vastustajamme oli yllättävän haparoiva kiekossa, eikä heillä tullut heittoja pimeälle juuri ollenkaan. Sen lisäksi yhteispelaamisemme oli kehittynyt huomattavasti kolmen lohkopelin aikana, emmekä enää tukkineet maalin kulmia tai hakeneet ainoastaan avoimelle puolelle, jonka ansiosta voitimme pelin varmalla peruspelaamisella ja pitämällä puolustuksessa tiukasti avoimet vastaanhaut pois. Tästä pelistä jäi erityisesti mieleen Nooran oivaltavat puolipitkät kentän toiselta laidalta toiselle laidalle tehdyt maaliheitot.
Loppuringissä saimme kuulla lähes kaikkia herkistäneen loppupuheenvuoron Riinalta, jossa hän mainitsi BarBeessien katsoneen aikaisemmin sinä päivänä, et Chihkquitos tulee kovaa tässä turnauksessa. Saimme myös kuulla, että me emme enää sorru kentällä banaaneihin eli kiellettyihin hedelmiin.
Tämän pelin jälkeen me oltiin hämmennyksissä, sillä me ei oltu suunniteltu etukäteen yhtä juttua… Mitä (me sit tehään,) jos me silti voitetaan?
Illalla Whisquitos, Chickquitos ja kaikki kuninkaalliset kokoontuivat yhteen viettämään taas yhtä ikimuistettavaa iltaa!
Chickquitos – TicoTico 8-5
Saimme mahdollisuuden revanssiin, sillä sunnuntaiaamun sijoitusottelu pelattiin lohkopeleistä jo tutuksi tullutta TicoTicoa vastaan. Lähdimmekin tällä kertaa tietoisena omista taidoistamme voittamaan peliä ja näin me teimme, vaikka kaikkien jaloissa varmasti painoivat edellisillan juhlimiset. Sunnuntain peli kulki hyvin meidän osaltamme. Harvojen vaihtokertojen voimaannuttava kokemus antoi lisäpotkua väsyneelle keholle, kun näki joukkuekavereiden antamassa kaikkensa ja taistelemassa voitosta.
Kokonaisuudessaan pelistä jäi hieman huono maku suuhun (mietittiin, et tältäkö se voittaminen muka tuntuu), mutta vastustajalle ei varmasti ollut helppoa tippua lohkon ykkössiidaukselta taistelemaan turnauksen sijoista 5.-6. saman lohkon viimiseksi siidauttua vastaan.
Turnaus itsessään oli hieno, kuten aina! Joukkueen koostuessa kiekollisesti varmoista pelaajista oli mahtava pystyä pelaamaan kaikki haut jonon kautta. Tällä tavoin saimme peliin lisää tempoa ja yllätyksellisyyttä, eikä vastustajan ollut helppo päätellä kenenkään roolitusta kentällä. Myös pimeälle pelaaminen ja sinnikäs puolustaminen antoivat lisää luottamusta joukkueen mahdollisuuksiin talven sisäsarjassa.
Naiset vaikeasta alkulohkosta huolimatta turnauksen viidensiä!
Teksti: Kari Tolonen, Jonna Myllymäki
Kuvat: Jonna Hepa-Aho, Hanna Ruotsalainen