Kaisa tähyää yläkentän hakua. (C) Pasi Roimela
Loppujen lopuksi allekirjoittanut lähti mukaan peleihin 8 muun innokkaan pelaajan kanssa. Treeneissä olimme suunnitelleet peluuttavamme hyökkäys- ja puolustuskentällisiä, mutta ensimmäisen pelin jälkeen päädyimme meidän normaaliin raksa- ja yläkenttäkiertoihin. Syynä hyökkäyskentän tehottomuus ja näin kaikilla oli mahdollisuus päästä niin hyökkäämään kuin puolustamaan.
Lauantai: Disquitos – Pohjoisviima 15 – 6
Lauantain ainokaisessa pelissä meitä vastassa oli toisen alkulohkon viimeiseksi sijoittunut Pohjoisviima. Joukkue koostuu Viiman nuoremmista pelaajista ja ainoa tavoitteemme tässä pelissä oli voitto. Pääsimme aloittamaan hyökkäyksellä, mutta meidän hyökkäyskentällinen menetti kiekon vastustajalle pari kertaa putkeen ja tilanne oli yhtäkkiä jo 0 – 2 vastustajalle. Tästä eteenpäin ensimmäinen puoliaika pelattiinkin ilman meidän erikoishyökkäystä, suht tasaisesti kaikkia peluuttaen ja puoliajalle mentiin tilanteessa 8 – 2. Puoliajan jälkeen hyökkäyskentällinen sai muutamia uusia mahdollisuuksia osoittaa tehokkuutensa ja taisi maalin tehdäkin. Lopputuloksena pelistä oli varma voitto viikonlopun odotetusti helpoimmasta vastustajasta. Meidän pimeän peli lähti pyörimään myös pelin loppupuolella ja muutama hieno kiekonsiirtelymaalikin saatiin aikaiseksi.
Hyökkäyskenttä ei tässä pelissä ollut niin tehokas kuin sen olisi odottanut olevan ja tästä seurasikin, että sunnuntaille lähdimme peluuttamaan raksa- ja yläkiertoa. Mikäli hyökkäyskentällistä vielä peluutetaan, pitää sen kokoonpano miettiä tarkkaan, sillä joukosta on löydyttävä niin heittovoimaa, rauhallisuutta kuin yllätyksellisyyttä.
Sunnuntai: Disquitos – Tico-Team 8 – 15
Aamun ensimmäiseen peliin päästiin hyvin levänneinä ja tuorein jaloin. Ensimmäinen puoliaika taisteltiin hyvin ja meidän pimeän peli toimi lähes moitteettomasti. Hyviä hakuja pimeälle ja avoimelle; aina löytyi joku vapaa pelaaja, jolle heitto oli mahdollinen. Vastustaja oli hyökkäyksessään meitä tehokkaampi ja hyödynsi saadut katkot. Mitään ei erityisemmin jäänyt kuitenkaan hampaanväliin ja peli parani edellisen illan pohjoisviima pelistä. Loppuringissä saimme kiitosta meidän juoksuvoimasta ja lähes pitelemättömästä tyylistämme hakea avoimelle, mutta pimeän pelikin siis toimi.
Hieman jälkikäteen tuli spekulaatioita olisiko ”kuumien” pelaajien peluuttaminen 6 – 8 tilanteessa ollut tarpeen, jotta peli olisi kääntynyt meille. Puoliajalla (toimhuom. siis tauolla :D) Disquitoksen naisten tyyliin paljon naurua, tsemppihenkeä ja ennen kaikkea levottomia juttuja.
Sunnuntai: Disquitos – SOS 11 – 15
Hyvällä hengellä suuntasimme toiseen sunnuntain peliin ja vastustajana meitä nuorempi, mutta kokeneempi ja juoksuvoimainen joukkue. Peli eteni jo vastustajalle 5 – 2 tilanteeseen asti, mutta nousimme taistelemaan ja tasoihin. SOS heitti ennakkoluulottomia pitkiä päätyyn ja lähes poikkeuksetta ne päätyivät omalle pelaajalle. Saimme vinkkiä kentän laidalta, että voisimme kokeilla laita kiinni puolustusta ja se häiritsikin vastustajan pelaamista hieman, mutta emme taaskaan saaneet peliä kääntymään meidän eduksi.
Loppuringissä saimme maininnan meidän juoksunopeuden kehittymisestä, kun viimeksi meistä juostiin puolustuksessa ohi, mutta niin ei tällä kertaa ainakaan niin usein päässyt käymään. Jälkikäteen ajateltuna tähän peliin olisi saattanut auttaa yhden pelaajan peluuttaminen ns. poliisina. Eli ylin pelaaja olisi aina katsonut kaikki pitkät heitot. Tämä olisi vaatinut vain sen, että kentän laidalta olisi huudeltu ylin pelaaja. Harmitus näin jälkikäteen ajateltuna. Toinen huomio pelistä, kun puolustus ja markkerointi koventui, meidän pimeän peli lähes tyrehtyi kokonaan. Hakuja tuli avoimelle, mutta kunnon isoja CB-liikkeitä tuli vähän ja näillä juuri olisi saatu metrejä eteenpäin. Lisäksi välillä unohtui jonoon palaaminen ja siitä hakeminen. Mutta hyvä spirit tauolla jatkui vielä pahempien levottomien juttujen parissa.
Hups! Nyt taisi päästä heittämään pimeälle. (C) Pasi Roimela
Sunnuntai: UFO nässy – Disquitos 15 – 10
Viimeinen peli ja lämpässä tuntui kuin jalkoja ei riittäisi mihinkään, mutta kas vain, kun peli alkoi niin paikatkin vertyivät. Puoliajalle asti etenimme tasatahtiin miespuolustuksella molemmat. Ilmeisesti meillä oli kuitenkin enemmän jalkoja jäljellä, sillä puoliajan jälkeen Ufo vaihtoi paikkaan, joka tuottikin tarvittavan kaulan ennen kuin sopeutimme pelimme vastaamaan puolustusta. Oppina pelistä, että eri puolustuksien ei saisi antaa hämätä pelaamista, vaan omaa pelityyliä pitäisi sopeuttaa puolustuksen mukaan. Olimme koko päivän pelanneet vain mieshyökkäystä vastaan, jossa pitää tehdä töitä kiekon saadakseen. Paikassa taas pitäisi pelata rauhassa ja vapaata paikkaa etsiskellen ja poikkeuksetta pitkät heitot unohtaa, koska poliisi on paikalla, vaikka siltä ei näyttäisikään. Tässä oppimisen varaa.
Iittalan lopputuloksena siis yksi voitto ja kolme opettavaa tappiota. Erityismaininta Outin sarjadebyytistä. Mahtavaa raksausta ja varmaa kiekonsiirtelyä. Lisäksi koko joukkueella oli viikonlopun ajan hyvä henki päällä. Vaikka pelaa tosissaan, voi silti pitää hauskaa pelien ulkopuolella.