Naisten joukkue haki pelikokemusta Hollolasta

Tammikuun 18. ja 19. päivä pelattiin naisten SM-hallisarjan toinen osakilpailu Hollolassa. Oulusta matkaan lähti kuusi pelaajaa: Sini, Miisa, Maria, Jonne, Elina ja Noora. Mukana matkassa oli myös Kaisa, jonka tehtäväksi jäi valitettavasti muun joukkueen valmentaminen pelaamisen sijaan.
joukkuekuva_19012014

Ylärivi: Sini, Miisa ja Maria.
Keskellä: Elina ja Noora
Alhaalla: Jonne ja Kaisa

Disquitos – Terror: 2 – 15

Lauantaiaamun ensimmäinen peli oli Turun kovaa naisjoukkuetta vastaan. Ennen peliä jo sovittiin, että tähän peliin lähdetään pelaamaan miespuolustusta, jotta opitaan puolustamaan loppuun asti ja markkeroimaan pimeän murtoa pois. Aivan näitä tavoitteita ei saavutettu, mutta ainakin saatiin hyökkäyskokemusta ja pistetili auki. Terrorin kokeneet kiekonsiirtelijät hyödynsivät omat paikkansa sata prosenttisesti, eivätkä löysäilleet puolustuksessa. Terror nousikin viikonlopun päätteeksi ylempään sarjaan.

LUC – Disquitos: 15 – 5

Päivän toisen pelin tavoitteena oli pelata paikkaa. Ensikertalaiset Sini ja Miisa juoksivat markkereina, Nooran, Elinan ja Jonnen hoitaessa siiven rooleja ja Marian hallitessa pitkiä heittoja ja ilmatilanteita poliisina. Alun pienen haparoinnin jälkeen saatiinkin pari pistettä putkeen Elinan hienolla katkolla ja tilanteeksi 2 – 2. Tämän jälkeen Lahden kokeneista pelaajista koostunut joukkue muutti peliään niin, ettei meidän paikka tuottanut ensimmäisellä puoliajalla enempiä katkoja. Vaikka peli päättyi selkein numeroin vastustajalle, saimme silti hyvää kokemusta paikkapuolustuksesta. Illan peliin pystyimme lähtemään luottavaisin mielin, kun sekä mies- että paikkapuolustuksesta oli nyt kokemusta.

DSCN4301Sini markkerina paikkapuolustuksessa.

LeKi – Disquitos: 15 – 5

Lauantain viimeinen peli ja ennakkoon päivän tasaisin vääntö oli luvassa Lempäälän joukkueen kanssa. Pelin alkuun lähdimme miespuolustuksella hakemaan tempoa ja peli etenikin suhteellisen tasaiseen tahtiin aina 4 – 3 tilanteeseen asti. Tämän jälkeen vastustajan pitelemättömät high release -rystyt tuottivat tulosta. Lisäksi meidän hyökkäys hieman haparoi kiekon kanssa ja puoliajalle mentiin 8 – 4 tilanteessa.

Toisella puoliajalla vastustaja pelasi pääsääntöisesti paikkaa, minkä purkaminen tuotti meille ongelmia. Lisäksi vastustaja teki katkon jälkeen nopeita kääntömaaleja, kun puolustus ei ollut ehtinyt vielä mukaan. Tähän peliin asetettua tavoitetta voittoa ei saavutettu, joten sunnuntaiaamun ensimmäinen peli alkaisi jo kello 8:30, mikä tarkoitti, että herätys olisi ennätyksellisen aikaisin jo kuudelta aamulla.

Atletico 2 – Disquitos: 15 – 2

Sunnuntaiaamun ensimmäiseen peliin saimme edelliseltä peliviikonlopulta tutun vastustajan. Lämpäksi leikimme hippaa osittain olosuhteidenkin pakosta, kun hallin ovet eivät olleet vielä auki. Alkulämpäksi paljon heittoja ja spurtteja reagoiden toisen liikkeeseen.

Peli eteni vauhdikkaasti ja katkoja tehtiin puolin ja toisin. Meidän viimeistelyt maalilla tosin jäivät puolitiehen, kuten numeroista huomaa. Jos kaikki heitot maalilla pudottamisen sijaan olisivat jääneet kiinni, olisivat lukemat olleet meidän kannalta sievemmät. Mutta ei voi mitään muuta kuin suunnata ajatukset viikonlopun viimeiseen peliin.

Disquitos – Pohjoisviima: 11 – 15

Viikonlopun viimeiseksi vastustajaksi saimme Viiman nuoremmista pelaajista koostuvan joukkueen, jota oli vahvistettu muutamalla iäkkäämmällä pelaajalla. Aamulla toivoimmekin saavamme uuden vastustajan tähän viimeiseen peliin ja toiveisiin vastattiin. Pelin alku oli meidän paikkapuolustuksen juhlaa ja johdimme peliä jo 4 – 1, kunnes Pohjoisviima aloitti takaa-ajon. Hieman normaalia suurempi maali vaikeutti maalipaikan pelaamista, minkä ansiosta vastustaja pääsi aika ajoin tekemään helppoja maaleja nurkkiin tai etuviivaan. Puoliajalle mentiin Pohjoisviiman niukassa johdossa 7 – 8.

DSCN4313Taktiikkapalaveria. Oisko kenties sovittu paikan pelaamisesta?

Meidän peli oli koko viikonlopun ajan takkuillut aina puoliajan jälkeen ja niin tässäkin pelissä. Vastustaja teki pari nopeaa maalia, jonka jälkeen yritimme tasoittaa Sinin tehokkaiden maalihakujen avulla. Kiri ei kuitenkaan riittänyt loppuun asti. Pelistä jäi kuitenkin hyvä fiilis. Viikonlopun aikana hioutunut paikka tuotti jo hieman tukalia paikkoja vastustajalle. Hyökkäyksessä puolestaan uskallettiin vihdoinkin hyödyntää yläheittoja.

Summa Summarum

Viikonloppuun lähdettiin sekavissa olotiloissa joukkueen koettua takaiskuja loukkaantumisten ja sairastumisien kautta. Viikonlopun tavoitteena oli saada pelikokemusta uusille pelaajille Sinille ja Miisalle sekä jakaa vastuuta koko kuuden hengen joukkueen kesken. Viikonloppu osoitti hyvin, että keltanokat voivat yllättää, kun heidät laitetaan tositilanteeseen pelikentälle. Miisa ja Sini hoitivat loistavasti markkerin tontteja puolustuksessa ja hyökkäyksessä molemmilta nähtiin venymisiä. Elävästi jäi mieleen sekä Sinin että Miisan ensimmäiset virhe-huudot pelitilanteissa. Eikä unohdeta Miisan dyykkikatkoa (vai oliko niitä jopa kaksi?).

Kokeneemmat pelaajat sopeutuivat hyvin uusiin entistä vastuullisimpiin rooleihin. Jonon kautta haut ilman dumppiraksaa onnistuivat pääsääntöisesti hyvin ja tasainen vastuunjako näkyy myös pistepörssissä. Suurin syy, miksi otteluiden loppulukemat ovat noinkin suuret, johtuu meidän joukkueen puutteista heittotaidossa. Toinen on maltin säilyttäminen kiekollisena pelaajana. Varsinkin paikkahyökkäämisessä pitäisi kiekkoa tuoda varmasti raksojen kesken ja välttää ”jos nyt kuitenkin kokeilisin, että meneekö tämä pitkä perille” -tyyppisiä puolipitkiä ja pitkiä heittoja. Molemmat puutteet on korjattavissa heittotreeneillä ja kovilla harkkapeleillä. Toisin sanoen lisää treeniä!

Teksti: Kaisa
Kuvat: Noora

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

Jotta kommentointi onnistuisi vain ihmisiltä eikä roboteilta, vastaa oheiseen kysymykseen ennen lähettämistä.

Oululainen liitokiekkoseura on nimeltään (di....s)?